Tämän tekstin on kirjoittanut sijoittaja ja KultaEevan toimitusjohtaja Ilkka Hikipää.
Aloin kiinnostua raaka-aineista omaisuuslajina vuonna 2005, koska ajattelin, että raaka-aineiden hintakehitys oli aloittanut syklin nousuvaiheen pari vuotta aikaisemmin. Tuolloin sijoitusmahdollisuudet raaka-aineisiin eivät olleet niin monipuolisia kuin nyt ja markkinatunnelman mukaan raaka-aineet olivat vaarallinen ja spekulatiivinen omaisuuslaji, johon sijoittava voi menettää kaiken. Sijoittajien keskuudessa raaka-aineista näytti olevan enemmän uskomuksia kuin tietoa.
Vielä tänäkin päivänä raaka-aineet ovat mielestäni huonosti ymmärretty omaisuuslaji piensijoittajien keskuudessa. Se ei käsittääkseni johdu siitä, että raaka-aineet olisivat monimutkainen omaisuuslaji, vaan ennemminkin siitä, että jostain syystä omaisuuslajia kohtaan ei ole kiinnostusta. Raaka-aineet ovat tylsä sektori. Ei ole suuria mediatapahtumia, joissa julkaistaan vuoden uusin vehnälajike tai -malli. Kaivosyhtiöiden toimitusjohtajat eivät julkaise tuotteeseensa innovaatioita innovaatioiden perään. Raaka-aineita ei markkinoida televisiossa tai radiossa. Raaka-aine on raaka-aine ja vasta kun se jalostetaan joksikin uutuustuotteeksi, asia muuttuu mielenkiintoiseksi.